Vituttaa ja masentaa ja itkettää ja on vaikeeta tehdä töitä muuttolaatikoiden keskellä. Ja näytän HIRVIÖLTÄ. En edes muista koska olisin meikannut tai harjannut hiuksia.
Jag är bitter och gråtig och det är sjukt svårt att jobba bland flyttkaoset. Och jag ser ut som ett MONSTER. Minns inte när jag senast sku ha sminka mig eller ens borstat håret.
Olin niin onnellinen kun sain tän kämpän ja nyt pitää muuttaa pois vain neljän kuukauden asumisen jälkeen. Mut noh, ehkä onni onnettomuudessa, nyt kun korona iski niin työtilanne on niin epävarma että ei mulla varmaan ois ollu varaa jäädä tänne kun palkasta ei ole varmaa tietoa ja olen todella stressiherkkä. Olin nuorempana freelance-graafikko ja mulla oli AINA vatsakipuja ja paniikkikohtauksia. Sitten kun sain palkkatyön ne loppui kuin seinään, luulen että olin vaan niin stressaantunut ainaisesta epävarmuudesta että aloin oireilla fyysisesti.
Jag var så himla lycklig när jag fick den här lägenheten och nu måste jag flytta ut efter bara 4 månader. Men nåväl, tur i oturen. Nu när Coronan kom är arbetssituationen så oviss att jag inte vet om jag ens skulla ha haft råd att bo här mer. Jag stressar lätt och när jag var yngre och freelance-grafiker hade jag hela tiden ont i magen och panikattacker, men sen när jag fick fast anställning tog dom slut. Så jag reagerar helt fysiskt på stress och ovisshet.
Joten päätin reagoida tilanteeseen nopeasti ja muutan maalle. Olen onnekas, koska meillä on hieno paikka landella. Mun isä asuu siellä vuoden ympäri. Äiti kuoli 4 vuotta sitten, isä on tehnyt hänelle kukkatarhan mihin me haudattiin tuhkat joten äiti on myös siellä! Ja tietysti isän kissa Tabi joka vihaa mun kissoja niin ollaan vähän stresseissä että miten kaikki nyt menee.
Så jag reagerade snabbt och flyttar till landet. Jag är lyckligt lottad som har ett fint landeställe. Min pappa bor där året runt, mamma dog 4 år sen och pappa har gjort en blomstergård åt henne var vi begrava hennes aska så mamma är också där! Och såklart min pappas katt Tabi som hatar mina katter så får ser hur det går..
Saan asua siellä ilmaiseksi (tarjosin kyllä iskälle vuokraa mutta hän ei suostunut) joten mun ei enää tarvitse stressata niin paljoa, ja jos jään työttömäksi niin pärjään niin pienellä että sekin onnistuu. Tähän välihuomio: en kuulu liitton koska mä OIKEASTI ajattelin että eihän musta ikinä työtöntä tule, aina ollut ihan liika duunia mutta nyt kaikki on kaikonnu kuin seinään. Joten liittykää liittoon! YYH. Asiakkaat ei uskalla ostaa mitään, monet isot firmat nyt hyödyntää tilannetta ja maksaa TODELLA huonosti duuneista koska ne tietää että pikkufirmoilla ei ole varaa sanoa ei... huoh. kertakaikkisen masentavaa.
Jag får bo där gratis, pappa vägra ta emot nån hyra så det är skönt. Även om jag skulle bli arbetslös så klarar jag mig för jag har nästan inga utgifter där. Mellannotis: borde ha gått med i facket. Men jag SERIÖST har alltid tänkt att jag aldrig blir arbetslös. I 20 år har jag varit överarbetad och stressad och nu PANG allt sluta. Kunderna vågar inte köpa nå tjänster, och en del större kunder utnyttjar situationen och betalar SÅ dåligt för jobben för dom vet att småföretagare är i pisset och tar emot vadsomhelst. Satans surt.
Olen nyt ollut kuukauden vankina täällä kaksiossa ja NIIN ODOTAN ETTÄ PÄÄSEN ULOS. Aion viikonloppuna pyöräillä 100 kilometria ja halata kaikkia puita ja istua metsässä. Ja miettiä et ok melkein kaikki meni mutta mulla on paikka minne mennä, kissat, iskä, ystävät ja levykokoelma tallella niin ei sitä ihminen muuta tarvitse.
Har nu varit fånge i denna två i snart en månad och LÄNGTAR SÅ ATT JAG SLIPPER UT. På veckoslutet ska jag cykla typ 100 kilometer och krama all träd jag ser och sitta i skogen. Och fundera på att OKEJ nästan allt for men jag har ett ställe att fara till, katterna, pappa, mina vänner och skivsamlingen kvar - och vad mer behöver man nu sen egentligen?
I'm angry and depressed and crying and it's super hard to get any work done. And i look like a MONSTER i can't even remember the last time i wore make-up or brushed my hair.
I was so happy when i got this flat and now i have to move only four months in. Oh well, a blessing in disguise, i would have been forced to move anyway, the Corona shit has made the work situation very uncertain and i doubt i could have afforded to stay for much longer. I'm prone to stress and when i was younger and worked as a freelance designer i had a constant bellyache and panic attacks but they stopped once i got a steady job. So i react quite physically to stress and uncertainty.
So i reacted fast and i'm moving to the country side. I'm fortunate to have a really nice country house and my Dad lives there all year round. Mom died 4 years ago and Dad made her a garden a we buried her ashes there so Mom is also with us! And of course my Dad's cat Tabi who hates my cats. We'll see how that goes....
I get to live there for free since Dad refused my offer of paying rent so that's a big relief. Even if i do get unemployed i can manage on so little that i'll be fine. Mental note: why oh why did i never sign up for any alliance benefits? but i HONESTLY thought i would never lose my job, like i've spent the last 20 years being overworked and stressed and now suddenly POFF! all the clients are scared to spend any money AND some big client are really taking advantage of the stress of small companies by cutting down on the salaries for project because they know people are desperate. SUCH SHIT.
I've been a captive of this one bed room apartment for almost a month now. I CANNOT WAIT TO GET OUT. Gonna bike like a 100 kilometers during the weekend and hug every tree i see and sit in the forrest. And ponder how YES everything went to hell but i have a place to go to, my cats, Dad, my friends and my record collection - what else does one need really?
